Talouden filosofiaa, osa 5: Vapaan tahdon puute vapauttaa ja ahdistaa
Keskityin kesälomallani lähinnä lukemiseen ja mielenkiintoisten podcastien (muita kuin taloutta käsittelevien) podcastien kuunteluun, ja yhtenä oli Joni Jaakkolan luotsaama Väkevä elämä, jossa keskiössä on liikunta ja hyvinvointi. Kuuntelin erinomaisen jakson vapaasta tahdosta – tai sen puutteesta – elämässä ja harjoittelussa, ja aloin pohtia, kuinka ajatus samalla vapauttaa ja myös suuresti ahdistaa. Lisäksi mietin, kuinka vapaata tahtoa voi käsitellä talouden tai sijoittamisen näkökulmasta.
Näkyvin kasvo vapaan tahdon vastustajana on Stanfordin yliopiston biologian ja neurologian professori Robert Sapolsky. Hänen mukaansa vapaa tahto on myytti, ja todellisuudessa meidän jokaisen tekomme ja päätöksemme, suuren tai pienen, taustalla vaikuttavat monet eri tekijät lähtien geeniperimästä, biologiasta, kasvatuksesta, sosioekonomisesta asemasta ja elinympäristöstä. Nämä tekijät siis muokkaavat tahtoamme, kun esimerkiksi teemme kuluttajina ostopäätöksiä ja sijoittajina yritämme maksimoida tuottojamme. Vaikka siis luulisimme, että meillä on päätöksenteon langat käsissämme, näin ei ole.
Tuikitärkeät 10 vuotta
Yleisesti tiedossa on, että esimerkiksi lapsuuden ensimmäiset 10 vuotta määrittävät laajalti elämäämme, sillä tuolloin opitaan elämän perustaidot ja turvallinen koti- ja kasvuympäristö antavat siihen parhaimmat eväät. Koulutusta arvostavassa perheessä saa todennäköisemmin kannustusta uusiin oppeihin ja Suomen kaltaisessa valtiossa edellytykset koulunkäyntiin ja lapsuuden elämiseen ovat paremmat kuin köyhissä ja turvattomissa maissa. Käy järkeen erinomaisen hyvin, että ne muokkaavat elämäämme myöhemminkin esimerkiksi omissa arvovalinnoissa. Mutta sitten kun mennään esimerkiksi yksittäiseen osto- tai sijoituspäätökseen, pitääkin asiaa miettiä tarkemmin. Esimerkiksi asuntoa ostaessa puhutaan usein, että päätös tehdään paitsi järjellä, myös tunteella, sen perusteella että jokin koti nyt vaan ”tuntuu oikealta”. Kuulostaa aika pitkälti vapaalta tahdolta.
Sapolskyn ajattelun mukaisesti se ei kuitenkaan sitä ole, vaan taustalla vaikuttavia tekijöitä on lukuisia: minkälaisia arvoja kotoa ja ympäristöstä on opittu (koetaanko kaupunki- vai maaseutuasuminen omaksi, onko omakotitalo asumisihanne), millä kriteerein kokee itsensä onnelliseksi (onnellisuudesta enemmän tässä tekstissä), ja sitten tietenkin budjettirajoite eli mihin on varaa. Samoin Sapolskyn teorian mukaan joka ainoan osakkeen osto- tai myyntipäätöksemme kohdalla päätös on jo tehty ennen kuin me sen oikeasti teemme, ja siihenkin vaikuttaa moninainen ketju arvoista ympäristöön.
Heitänkö hanskat tiskiin?
Vapaan tahdon puutteesta puhuttaessa olisi helppo heittää hanskat tiskiin ja todeta teinimäisesti, että ”ihan sama”. Jos vapaata tahtoa ei ole, miksei vaan hypätä virran vietäväksi, uhriutua ja todeta ettei mitään ole tehtävissä tulevaisuuden suhteen? Miksi yrittää perehtyä uusiin sijoituskohteisiin, jos rikastuminen tai köyhtyminen on ennalta määrättyä tai miksi yrittää vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan vaikkapa vaaleissa äänestämällä, jos sekin lopputulema on ”lukkoon lyöty”? Ei ihan niinkään, sillä aivot muokkautuvat ympäristömme vuorovaikutuksen kautta, joten voimme altistaa niitä ”hyville jutuille”. Liikuntakärpäsen voi saada puraisemaan jonkin sohvanpohjalta itsensä nostaneen onnistujan jakaman esimerkin kautta. Sijoittamiseen voi innostaa muiden sijoittajien kanssa yhteenlyöttäytyminen ja kokemusten jakaminen Sijoitusfoorumilla, sijoituskirjallisuuden lukeminen tai ottamalla esikuvakseen vaikkapa Warren Buffettin (josta julkaistua erinomaista InderesPodia voin lämpimästi suositella). Vaikka ärsykkeet muutokselle tulevat ulkopuolelta, niille altistaminen voi tehdä myös hyvän sijoittajan.
Sarjassa julkaistut aikaisemmat osat:
Taloustieteen filosofiaa, osa 1: Kell’ onni on, se rahakirstun päällä istuu?
Taloustieteen filosofiaa, osa 2: Kasvun rajat - kuinka pitkään voimme kuluttaa?
Taloustieteen filosofiaa, osa 3: Mä joka päivä töitä teen, mutta miksi?
Populära artiklar
