Onko hinta-palkka-kierrettä sittenkään olemassa?

Kuluvan vuoden aikana inflaatiokeskustelu on käsitellyt korkeiden lukujen lisäksi myös inflaation vaikutuksia ja etenkin keskuspankkien puheissa on kannettu huolta hinta-palkka-spiraalista, jonka ilmaantuminen voi tehdä inflaatiosta vieläkin pitkäaikaisemman vieraan talouteen. Esimerkiksi EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde kertoi marraskuussa, että mikäli inflaatio-odotuksia ei saada ankkuroitua ja ne alkavat heijastua palkkakierroksilla, voi se johtaa hinta-palkka-kierteeseen, eli alempiin reaalituloihin ja korkeampaan inflaatioon pidemmällä aikavälillä. EKP:ssakin palkkaneuvotteluja seurataan nyt tarkkaan, ja ainakin toistaiseksi keskuspankin viesti on ollut, että palkkainflaatio on pysynyt kurissa.

Lähde: TS Lombard

Samaa heijastelee viimeaikainen talousdata: sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa palkkojen nousu on kiihtynyt, mutta selvästi hitaammin kuin inflaatio, mikä on johtanut negatiivisiin reaalipalkkoihin. Pidemmällä aikavälillä ei tämänhetkinen tilanne ole kestävä. Kuluttajasektori kohtaa reaalipalkkojen laskun lisäksi painetta myös nousseista koroista ja laskevista varallisuushinnoista, joten yksityisen kulutuksen näkymä on tilanteen jatkuessa hyvin heikko, vaikka työmarkkina toistaiseksi on vahvana pysynytkin. Paine palkkojen nousulle syksyn neuvottelukierroksilla on siis suuri.

1970-luku on huono esimerkki

Hinta-palkka-kierrettä on pidetty taloustieteessä perusasiana, ja sen vahingollisuuden ovat keskuspankitkin ottaneet mantrakseen. Tuore tutkimus ei kuitenkaan anna kovin suurta tukea teorian paikkansapitävyydelle. Luin TS Lombardin artikkelin, jossa nostettiin esiin IMF:n tutkimus hinta-palkka-kierteestä ja havainnollistettiin sen tuloksia. Teorian taustalla ovat vahvasti 1970-luvun kokemukset, joiden mukaan vahvat ammattiliitot saivat korkean inflaation olosuhteissa neuvoteltua rajut palkankorotukset huolimatta talouden heikentyneestä tilanteesta. Tämä johti lopulta talouden stagflaatioon, eli yhtaikaiseen korkeaan inflaatioon ja taantumaan. Sen lisäksi näytöt korkeiden palkkojen ja inflaation spiraalista ovat olleet vähäisiä, vaikka tutkimusajanjakso oli laaja (1960-luvulta lähtien). Potentiaalinen spiraali määriteltiin tilanteena, jossa palkat ja hinnat nousivat samanaikaisesti vähintään kolme perättäistä kvartaalia neljästä. IMF:n identifioimasta 100 ajanjaksosta tällaisia ehtoja täyttyi harvoin: palkkojen ja hintojen nousu taittui nopeasti suuressa osassa tapauksia. Ja vaikka ehdot täyttyivätkin, hinta-palkka-spiraalit olivat lyhytaikaisia (ks. kuvio).

Lähde: IMF, TS Lombard

Artikkelin perusteella ei siis hinta-palkka-kierteestä näytä olevan pysyvän inflaatio-ongelman aiheuttajaksi, kuten keskuspankeissa pelätään. Tämänhetkinen haukkamainen suhtautuminen inflaatioon on myös oman maineen varjelua, jotta inflaation uhkaa ei tällä kertaa ainakaan aliarvioitaisi. Siinä on riskinä ylilyönnit kiristämisessä, eli liian pitkään jatkuneet korkojen nostot.